Yolan kanssa ollaan käyty nyt muutama kerta Pikkusaaren Ainon luona Seutulassa paimentamassa. Paimennuksen ulkoistus ei kovin pitkälle kestänyt, vaan olen itse ollut nyt Yolan kanssa 3 kertaa lampaksien seassa. En oikein tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, ei nimittäin ole helppoa. Kaikkea muuta!
Kaikkina kolmena kertana on ensin tehty poispäin ajoja ja ne vasta vaikeita on. Yola tempoo ja kiskoo lampaiden perään minkä kerkee, haukkuu ja karjuu vielä päälle. Välillä syödään paskaa ja seuraavassa hetkessä se rykäsee niin, että käsi meinaa irrota! Todella rentouttavaa ja nautinnollista siis :D
Toisella kertaa ollaan tehty suuntia. Ne on ollut helpompia...paitsi tänään. Ensimmäisellä yrittämällä Yola sinkosi keskelle lampaita ja sitten se pitikin pysäyttää ja kaivaa villoja pois neidin suusta. Kokeiltiin sitten muuttaa treeniä niin, että lampaat on aidan vieressä ja itse niiden edessä. Eli Yola tekee puolikkaita kaaria eikä pääse kiertämään lampaita. Lähellä se edelleen on, mutta kuuntelee kyllä keppiä ja vaihtaa suunnan, kun keppi tulee eteen. Ehkä se vielä tästä?
Agilitya on treenattu ja kisattu, ei oikeastaan mitään uutta siltä rintamalta. Treenit menee kivasti, mutta kisoista ei vaan niitä 0-tuloksia tule :D Itsenäisyyspäivältä on radat videoituna ja onneksi niistä nyt näkee, että kehitystä on kuitenkin tapahtunut. Kontaktit meinaa olla kisoissa vähän ongelma, niihin täytynee vähän paremmin keskittyä. Mutta kun ei oikein raaskisi muuten hyvää rataa 'rikkoa' tekemällä uudelleen..tosin ei siinä kauheasti taida olla vaihtoehtoa, jos ne haluaa kuntoon myös kisaradalla. Pöh ja Pah!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti